Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HAVAINTOJA MATKAN VARRELTA
Alla olevat havainnot eivät välttämättä ole absoluuttisia totuuksia, vaan meidän huomioita reittimme varrelta USA:sta ja Kanadasta. Olemme asuneet tällä mantereella asuntoautossa yhteensä noin 15 kuukautta lähes 250:ssä eri leirissä.
Pieneltä osin alla olevat havainnot ja vertailut perustuvat myös 1998/99 vuoden pituisen matkan vaikutelmiin.
 
MATKAILUAUTO ON HYVÄ VALINTA
Matkailuato on ylivoimainen väline tämän mantereen kiertämiseen, varsinkin jos liikkeellä on tarkoitus olla pidempään. Palvelut ovat hyvässä kunnossa, vaikkakin hyvin eri tasoisia ja –hintaista. Matkustaja voi valita kalliiden täyden palvelun kaupunkileirien ja vaatimattomien mutta komeilla maisemilla varustettujen luontoleirien väliltä. Meidän hintahaarukkamme oli 5-55 $ (3,70-40,75 €)  koko matkan öiden keskihinta hieman yli 17 $ (12,60 €) kun joukossa oli jokunen ilmainenkin yö.
Asuntoautolla liikuttaessa nähtävyyksiä ei ainoastaan tarvitse katselle, vaan niissä voi asua!
 
Amerikkalainen asuntoauto on lähes poikkeuksetta suuriruokainen ja syö bensiiniä. Dieselit ovat harvinaisuuksia lukuun ottamatta suuria bussimalleja. Tyypillinen V8-/V10 –moottorisen asuntoauton keskikulutus on mieluummin yli kuin alle 25 l/100 km. ”Näköisedullisen” polttoaineen etu on nopeasti syöty.
 
Mantereen länsiosa on erittäin vuoristoista, koko ajan mennään ylös tai alas. Meidän koko matkan keskikulutus oli 26,4 litraa/100 km.
 
Toukokuussa ajettiin 2.145 km (California - Kanadan raja), bensaa ostettiin 610 litraa.
Kesäkuussa ajettiin 5.990 km (Kanadan raja – Alaska), bensaa ostettiin 1.545,5 litraa
Heinäkuussa ajettiin 3.418 km (Alaska), bensaa ostettiin 858,5 litraa
Elokuussa ajettiin 5.311 km (Yukon, Kanada – Wyoming, USA), bensaa ostettiin 1.418,9 l.
Syyskuussa ajettiin 2.950 km (Wyoming – Los Angeles, California), bensaa ostettiin 822,7 l.
Tankilla käytiin 40 kertaa, mutta aina ei tankattu täyteen. Yhteensä bensaa ostettiin 5.255 litraa, kammottava luku suomalaisittain ajateltuna. Meikäläisellä autolla tuolla määrällä ajaisi 8 litran/100 km kulutuksella 65.700 km!
 
Ulkomaalainen voi omistaa auton USA:ssa/Kanadassa, mutta jonkinlainen osoite on oltava. Myyjäliikkeet voivat (omien puheittensa mukaan) auttaa tässä asiassa. Hyvä vakuutus on välttämätön, sellainenkin järjestyy, mutta usein hieman kalliimpaan hintaan kuin paikallisilla asukkailla.
 
Netissä surffaamalla voi löytää loputtomasti autotarjontaa. Kannattaa muistaa että esim. Kalifornian myyntivero, n. 7 %,  joka maksetaan aina käytetystäkin tavarasta. Joissain valtioissa vero on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan.  
 
Pitempään mantereella liikuttaessa kannattaa suorittaa amerikkalainen ajokortti. Se tapahtuu nopeasti ja halvalla, kunhan on hieman opiskellut paikallisen ajokokelaan oppaan erikoisuuksineen.
 
Se tuli todettua, että Kanada on suuri maa. Etäisyydet vielä korostuvat USA:ta kalliimman polttoaineen ansiosta. USA:n hintahaarukka oli 52-75 eurocenttiä litra ja Kanadan vastaava oli 70-93 eurocenttiä litra. Kun asuntoauton tyypillinen kulutus on ainakin 25 l/100 km tällä on huomattava merkitys.
 
Amerikkalaiset ovat jälkijunassa dieselmoottoreiden suhteen. Dieselmatkailuauto on harvinaisuus, paitsi isot bussit. Asuntoperävaunua vetävät avolavat kyllä ovat usein dieseleitä – ja sen kuulee!!
 
Sitten 98/99 matkamme vuokraamoiden matkailuautoja oli liikkeellä moninkertaisesti. -Myös vuokrafirmojen määrä oli aivan toista luokkaa. Merkillepantavaa oli myös se, että keskieurooppalaisia näkyi nyt paljon.
 
Tapasimme myös kymmenkunta Euroopasta rahdattua matkailuautoa. Nämä pääasiassa saksalaiset ja ranskalaiset laskivat tienaavansa pitkän matkan polttoainesäästöissä rahtikulut.
 
Autojen huoltaminen (öljynvaihto, rengastyöt) sujuu nopeasti ja edullisesti ilman ajanvarauksia. Euroopassa ei ole nähty edes unta vastaavasta palvelusta, hintatasosta puhumattakaan.
 
Käytettyjen tavallisten autojen hinnat ovat naurettavan alhaisia. Tämä koskee myös asuntoautoja. 30.000 €:lla saa huippuhienon vähän käytetyn auton.
 
Pysäköintialueet ovat melkein aina jättikokoisia ja ruudut suuria. Matkailuautolla voi laidoilta varata useampiakin ruutuja, ilman että kukaan pahastuu.
 
Iäkkäitä, harmaa tukkaisia naisia näkee usein isojen matkailubussien ratissa ja mies istuu vieressä!!
 
Matkailuauton vuokraaminen on yhä suositumpaa. Vuokraliikkeitä ja –autoja on joka puolella mannerta, mutta halpaa se ei ole henkilöauton vuokraamiseen verrattuna. Jonkinlainen nyrkkisääntö on 1.000 $ (n. 741 €) viikko plus polttoaineet, leirintämaksut ja ”ylimääräiset” kilometrit
 
 
MONENLAISTA LEIRIASUMISTA
 
Ihmetystä herättää se kuinka riippuvaisia monet amerikkalaiset asuntoautoilijat ovat leirien sähkö-, vesi- ja viemäriliitännöistä. Kauniisiin luontoleireihin verrattuna ollaan valmiita maksamaan tuplahinta usein parkkipaikan tyyppisestä hiekkakentästä (yksityisiä).
 
Leirintäalueiden hintatasoon noussut yllättävän paljon vuodesta 98/99. Nyrkkisääntönä voisi sanoa että hinnat ovat 8 vuodessa kaksinkertaistuneet. Samalla monien osavaltiopuistojen varustelutaso on parantunut. Leireihin on tullut sähköt ja suihkut. Hintaero yksityisiin leireihin verrattuna oli kaventunut.
 
Alaskassa varsinkin kalamiehet leiriytyvät jokien varsille, eikä siis varsinaisiin maksullisiin paikkoihin. Monille tienvarren levähdyspaikoille oli tullut no camping kylttejä.
Me ei vietetty yhtään yötä ns. tienvarsipaikoilla. Ne sopivatkin meidän mielestä paremmin vain nukkumistarpeeseen, eli pitkämatkalaisten myöhäisiin yöpymisiin. Samoin kuin ostoparatiisi Wal*Martin parkkipaikat.  
 
Leirintäalueilla on melkein aina tilaa niin että ei tarvitse tehdä varausta. Jos seudulla on yleisötapahtumia, tai tiedossa jenkkien pidempi loma, kannattaa tehdä ennakkovaraus. Varsinkin nimekkäisiin ja suosituimpiin kansallispuistoihin.
 
Suuri apu suunnittelussa on esim. Trailer Life leirintäaluekirja, jossa on varmaankin 25.000 pohjoisamerikkalaisen leirintäalueen yhteystiedot, arvostelut, ajo-ohjeet, palvelut jne. Eikä tämä ole edes ainoa opaskirja.
 
Jos haluaa, voi liittyä Good Sam ja/tai KOA (Kampgrounds of America) –järjestöihin. Se maksaa 15-20 taalaa (11,11 – 14,80 €). Silloin näihin ketjuihin kuuluvista leireistä, yleensä hieman keskivertoa tasokkaimmista saa 10 % alennuksen. Pitkällä matkalla voi myös liittyä AAA:han /American Automobile Association, USA:n Autiliitto). Me liityttiin Good Samiin ja KOA:an.
 
Good Samin ja AAA:n jäsenelle on tarjolla myös monenlaista teknistä ja hinausapua kautta mantereen
 
Monilla osavaltiopuistojen leirintäalueilla on ns. hosteja, vapaaehtoisia isäntäpariskuntia jotka hoitavat alueen yleisiä asioita, myyvät nuotiopuita ja auttavat pulmissa. He saattavat asua samassa leirissä kuukausiakin.
 
Jos leirissä on kalastusmahdollisuus lähellä, niin leiri on yleensä varustettu monipuolisella kalojenkäsittelypaikalla.
 
Maastokulkuneuvojen harrastajille on tarjolla runsaasti leirejä joiden lähistöllä on alueet maastureilla, mönkijöillä tai moottoripyörillä ajamiseen. Golfaajien tarpeisiin löytyy myös runsaasti leirejä kenttien vierestä.
 
 
MARKKINATALOUTTA KAUPOISSA
 
Alla on muutamia ruokatavaroiden hintoja. Joitakin niistä on verrattu suomalaisiin hintoihin (punaisella merkityt). Esim. tämän hetken Suomen banaanit ja kesäkuussa Alaskassa ostetut banaanit maksoivat lähes saman. Kun taas meidän maitolitran ja Alaskassa ostetun maitolitran hintaero on lähes 0,58 eurocenttiä litra. (Suomi keskim. 0,70 – Alaska 1,28).
 

 
 
 
 
kg/litra
 
yksikkö
USA $
hinta
Moniviljaleipä 16 siivua
680 g
3,89-4,54
2,88 - 3,36
 
Suomessa täysjyvä monivilja
650 g
 
2,39
 
Pihvit New York Style 2 kpl
490 g
7,01
5,19
10,59 kg
Aamupala juustosiivut
340 g
2,89
2,14
 
Activia jogurtti 4 prk
4 prk
2,49
1,84
 
Kalkkunasiivut 8 oz
226 g
3,59
2,66
 
Maito 2 % 1,9 l
1,9 l
2,09-2,59
1,54 - 1,92
0,81-1,01
Maito 2 % 1,9 l (Tok-Alaska)
1,9 l
3,29
2,44
1,28 l
Suomessa Valio 1 % maito litra
litra
 
0,63-0,78
 
Kuohukerma
 
1,13
0,83
 
Budweiser olut 12 prk
12 prk
9,99
7,40
 
Classic Cola 2 l
2 l
1,59-1,99
1,17 - 1,47
 
Cocis 2 l - Nort Dakota
2 l
1,39
1,03
 
Perunat 5 lb
2,3 kg
2,49
1,84
0,80 kg
Iso uuniperunat 1 lbs
454 g
0,79
0,59
1,29
Uuniperuna, kesäk. Alaska
454 g
1,29
0,95
2,09
Suomessa perunakg, pesty
kg
 
0,95
 
Suomessa yleisperuna
kg
 
0,47
 
Tomaatit 1 lbs
454 g
1,84
1,36
2,99 kg
Tomaatit 1 lbs . Kesäk. Alaska
454 g
2,49
1,84
4,06 kg
Sipuli 1 lbs
454 g
1,57
1,16
2,55 kg
Porkkana 2 lbs
908 g
1,49
1,10
1,21 kg
Porkkana 2 lbs kesäk. - Alaska
908 g
2,19
1,62
1,78 kg
Suomessa pesty porkkana
kg
 
1,30
 
Paprika 2 kpl
1 kpl
2,00
1,48
 
Dole Ananas tuoremehu
1,9 l
3,85-4,79
2,85-3,54
1,50-1,86 l
Suomessa ananastäysmehu
litra
 
1,38
 
Florida Juice tuoremehu
1,9 l
4,15
3,07
1,61 l
Juustomakkara
6 kpl
3,29
2,44
 
Dryers jäätelö
1,9 l
4,99-7,99
3,69 - 5,91
 
Vihreä viinirypäle - syyskuu
454 g
0,99
0,73
1,60 kg
Vihreä viinirypäle-kesäk.Alaska
454 g
1,99
1,47
3,23 kg
Vihreä viinirypäle - 17.5.
454 g
3,99
2,95
6,51 kg
Banaani - heinäk. Alaska
454 g
0,79
0,58
1,27 kg
Babaani - kesäk. Alaska
454 g
1,09
0,80
1,76 kg
Suomessa banaani 17.10.07
kg
 
1,69
 
Granny omena - kesäk. Alaska
454 g
2,29
1,69
3,72 kg
Suomenssa Granny 12.10.
kg
 
1,90
 
Yoplait jogurtti
prk
0,7
0,52
 
 
 
 
 
 
Canada
 
Canada $
 
Greippi
kpl
1,49
1,06
 
Satsuma
kg
4,17
2,98
 
Persikka
kg
5,49
3,92
 
Granny Smith omena
kg
3,28-4,39
2,34-3,13
 
Appelsiini
kg
2,84
2,03
 
Viinirypäle
kg
3,70-6,59
2,64-4,70
3,70-6,59
Banaani
kg
1,52
1,08
 
Uuniperuna
kg
1,52
1,09
 
Uuniperuna 5 lbs
2,3 kg
2,58
1,84
 
Paprika, kaikki värit
kg
4,37
3,12
 
Parsakaali
kg
4,17
2,98
 
Sipuli
kg
2,18
1,56
 
Suomalainen sipuli 16.10.
kg
 
0,86
 
Kananmunat
6 kpl
1,69
1,21
 
Porkkana 2 lbs
908 g
1,88
1,34
 
Porkkana kesäkuu
kg
2,16
1,54
 
Maito 2 %
litra
1,52
1,09
 
Maito 2 %
litra
1,95
1,39
 
Kerma tetra
 
1,50
1,07
 
Suomalainen kerma tetra 19.10.
 
 
1,05
 

 
 
Ruokatavarakaupassa pitää olla supertarkkana kummassakin maassa. Hintamerkinnät ovat usein epäselviä, eikä tarjouksia ole aina kassakoneella. Ihmiset yritetään saada ostamaan 2-3 pakkausta kerralla, esillä on yhteishinta josta saa käsityksen, että se etu koskee vain suurempaa määrää. Esimerkki: 3 säilykepurkkia 6 $. Missään ei kerrota, että yhden saa 2 $:lla.
 
Leivän hinta on yleisesti ottaen melko kallis. Moniviljatuotteita on yhä enemmän saatavilla ja leipävalikoima on huomattavasti monipuolistunut sitten -98/99 matkamme.
Niitä onkin nyt tarjolla aivan käsittämättömän paljon ja hintahaitari on melkoinen. Me ostettiin lähes aina jotakin moniviljaleipää (ennätys oli 12 –viljan leipä). Joskus, tosin harvoin sattui löytymään meikäläisen tyyppistä Real-leipää. Lähes kaikki leivät ovat valmiiksi siivutettuja, lukuun ottamatta joitakin pieniä market-leipomoita.
 
Asuntoautoissa on usein isot jääkaapit ja pakastimet, joten hyvin varustetuista ruokakaupoista kannattaa ottaa riittävästi ruokaa mukaan. Pienemmillä paikoilla kaupoissa nimittäin on tarjolla usein miltei olematon määrä tuoretavaraa (lihaa, kanaa yms.). Esivalmistettuja ja valmiita pakasteruokia sen sijaan on aika paljon.
 
Hintavertailuja tehtäessä kannattaa huomioida että kaupoissa hinnat ilmoitetaan USA:ssa aina libseinä (454 g), eli kilohintoihin tottuneen täytyy kertoa hinta yli kahdella. Yllättäen myös kiloja ja litroja käyttävät kanadalaiset kaupat ilmoittavat usein hinnat libseinä! Mitä lie hämäystaktiikka, että saadaan hinta tuntumaan pienemmältä…
 
Kanadalaisten ruokakauppojen valikoimat ovat lähempänä eurooppalaisten kauppojen vastaavaa. Tuoretavaraa ja raaka-aineita on enemmän ja pakasteita vähemmän.
 
Hinnat vaihtelevat suurestikin paikasta ja ajankohdasta tietenkin riippuen. Tarjouksia ja kauppojen omia kanta-asiakaskortteja on paljon. Meilläkin oli 5 ruokakaupan kantiskortit.
Monia tuotteita myydään kappaleittain etenkin hedelmiä, mutta myös vihanneksia ja perunoita.
 
Kauppojen hinnoissa näkyvät korostetusti harvaan asutut seudut ja pitkät kuljetusmatkat.
 
Muovikassien tuhlaus on käsittämätöntä. Hentoihin kasseihin pakataan vain muutama tavara per kassi. Tapasimme vain yhden kaupan, jossa kassista veloitettiin 3 eurocenttiä/kpl.
 
Makeudesta tunnettu maa lisää sokeria melkein kaikkeen. Jos tuote on sokeriton, se tuodaan pakkauksessa selvästi esille. Olisiko suuntaus vähemmän makeaan päin.
 
Kalaa ei ole läheskään aina löydettävissä kaupoista, mutta sen suhteen alueelliset vaihtelut ovat suuria.
 
Luomutuotteita (Organ) löytyy aika paljon. Eikä hintaero tavallisiin ole niin suuri kuin meillä. Mm. broileri pakkauksissa saattoi olla maininta 100 % Natural. (ei antibiootteja).
 
Suomessa ei tuotteissa koskaan ole mainintaa transrasvojen määrästä. ”Epäterveellisessä” Amerikassa lähes kaikista tuotteista löytyy tämä maininta. Erittäin usein se on 0 %. Etelä-Dakotan Deadwoodissa nähtiin jopa ravintolan ikkunassa ”mainos” We are Trans Fat Free, Are You? - Emme käytä Transrasvoja, entä Sinä?
 
Palveluyhteiskunta on varsinkin USA:ssa viety pitkälle. Kassa mm. punnitsee hedelmät jne. AINA, eikä asiakas pääse kontrolloimaan tulosta. Aina ei kassakuitissa edes näy yksikköhintaa ja painoa, vaan pelkkä tuotteen hinta. Usein ruokakaupassa on pakkaaja erikseen tai kassa pakkaa. Ei koskaan asiakas itse. Monesti jopa tarjotaan autoon kuljetus apua ilmaiseksi.
 
Emme tavanneet yhtään osavaltiota, jossa oluttölkistä tai –pullosta olisi löytynyt merkintä alkoholi %:sta. Kaikki muut rasvat ja kalorit kyllä oli. Myöskään myyjät eivät tienneet asiasta mitään. Vasta loppumatkasta Utahissa eräs kauppias latasi lonkalta, että 3,2 %., vastaa siis meikäläistä I ja III oluiden välimaastoa.
 
Kaupoissa ei enää leikkailla etukuponkeja, vaan etutiedot on kanta-asiakaskorteissa. Joka kaupalla on oma kanta-asiakasjärjestelmänsä, joten kortteja täytyy olla paljon kun liikkuu eri osavaltioissa.
 
Täällä ei kerätä pisteitä, vaan alennuksen saa suoraan loppusummasta.
Esim: 25 $ (18,50 €) ostoksesta alennus 4,82 $ (3,57 €). Kortit ovat ilmaisia ja ne saa kaupasta heti.
 
 
PALVELEVAA TURISMIA
 
Amerikkalaiset ja Kanadalaiset osaavat palvella turisteja. Esitteitä on joka paikassa loputtomasti ja ilmaisia karttoja on saatavissa. Turisti-infopisteitä löytyy lähes joka kylästä ja niiden henkilökunta on superystävällistä ja –tehokasta. Välillä niistä joutuu suorastaan karkaamaan. Henkilökunta muodostuu yleensä vapaaehtoisista eläkeläisistä tai opiskelijoista. Kansallis- ja osavaltiopuistoissa on tehokas ranger-järjestelmä.
 
Nähtävyydet ovat lähes poikkeuksetta huippuhienosti opastettu, pysäköintialueita on tiheässä ja polkuja pitkin pääsee melkein aina pyörätuolilla.
 
Isoja massoja osataan käsitellä hallitusti niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, eivätkä mantereen ihmiset pitkästy jonoissa. Jonottamista kyllä onkin tarjolla, erityisesti kauppojen kassoilla.
 
Amerikkalaiset tulevat mielellään juttusille kun huomaavat että on ulkomaalainen ja kysyvät melkein aina mistä turisti on. Suomi tiedetään hyvin ja erittäin usein paikallisilla on tietoa skandinaavisjuurisista ihmisistä, tai he omaavat ne itse.
 
Mail Post-opaskirja on verraton apu Alaskaan suuntautuvalla matkalla. Siinä on tietoa palveluista ja historiaa ”metrin tarkkuudella”. Tämä koskee myös lähestymisteitä USA:n puolelta saakka.
 
Mantereen väki on ystävällistä. Tuntemattomat tervehtivät säännöllisesti vastaantulijoita ja pyytävät pientäkin ”häiriötä” aina anteeksi. Tämä koskee yhtä hyvin aikuisia kuin lapsia. Tällä sektorilla suomalaisilla (eurooppalaisilla) olisi yhtä ja toista opittavaa.
 
Hyvin yleistä on, että vaikka tienvarressa on mainokset ja ovessa Open (Auki) kyltti, bisnes on voinut olla kiinni jo vuosikausia. Jopa bensa-asema autiolla taipaleella tai turisti-info.
 
 
YHTEYKSIEN  PITO
 
Turistien opastuskeskukset, Visitor Centerit, eivät tiedä – tai halua tietää - langattomista nettiyhteyksistä mitään, ellei sellaista ole esim. paikkakunnan kirjastossa. He opastavat sen sijaan mielellään sellaisille yhteyksille, jotka ovat maksullisia, esim. 6,95/vuorokausi
 
Langattomia, suojaamattomia nettiyhteyksiä löytyy aika mukavasti pieniltäkin paikkakunnilta. Joskus etsiminen vaatii pientä vaivannäköä. Aina ne eivät kuitenkaan toimi hyvin tai nopeasti. Yhä useammilla leirintäalueilla on tarjottavana ilmainen nettiyhteys. Siitä on tullut välttämätön mainosvaltti, sillä monelle matkalaiselle e-mail/skype on ainoa yhteyskeino – ja ylivoimaisesti halvin.
Tietokoneeseen ei kannata ostaa pc-puhelinkorttia, tämän opimme kantapään ja rahapussin kautta!
 
Puhelinjärjestelmät ovat turistille varsinaisia ”ryöstökohteita”, Koskaan ei voi olla varma mitä minnekin soitto maksaa. Yleisöpuhelimia kannattaa välttää eikä missään tapauksessa soittaa kolikoilla. Puhelinkortti, joita saa melkein mistä tahansa sopii paikallispuheluihin. Kaukopuheluita varten kannattaa hankkia netissä puheaikaa, se tulee aivan oleellisesti halvemmaksi. Näin soittaminen muuten edellyttää noin 36 numeron näppäilyä.
Esim. suomalaisella kännykällä puhelun vastaanottaminen maksaa n. 1.65 €/per min.! Ja soittaminen yli 2 €/per min.
Netistä puheaikaa ostamalla soittamisesta Suomeen selviää n. 0,40 $ (0,29 €) min.
 
LIIKENNE
 
Liikenne on äärimmäisen kohteliasta, paitsi suurkaupunkien moottoriteillä. Jalankulkijalle annetaan aina tietä, vaikka ei olisi edes ylittämässä katua tai kävelisi päin punaista. Euroopassa ei missään olla yhtä kohteliaita.
 
Teiden kunto on usein suorassa suhteessa osavaltion väkimäärään. Kanadan ja Keski-Lännen vähäväkisissä valtioissa tiet ovat monesti mallia paikka-paikan päällä tai nimismiehenkiharaa. Sama koskee suurkaupunkien moottoriteitä. Erityisesti harmittavia ovat miljoonat poikittaiset halkeamat asfaltissa ja saumat betonitiessä.
 
Tietöitä on paljon ja niillä on aina voimassa kaksinkertaiset sakot esim. ylinopeuksista. Stop and slow merkkien pitäjiä työmailla on paljon ja he ovat yleensä hymyileviä naisia. Ylikorostuneet vastuukysymykset ovat johtaneet siihen, että tietyö ohitetaan usein jonossa johtoauton perässä.
 
Nopeusrajoitukset ovat vanhasta 55 mailin (88 km/h) kattonopeudesta yleisesti nousseet, Suurin rajoitus on 75 mailia (120 km/h). Pienillä teillä on usein yllättävän suuret rajoitukset. Tiellä jolla Suomessa saisi ajaa korkeintaan 80 km/h on USA:ssa usein n. 100 km/h rajoitus.
 
Poliisiautojen määrä kasvaa suorassa suhteessa asukasmäärien kanssa. Mutta nopeustarkkailua tehdään erittäin vähän. Ensimmäisen 9000 km jälkeen nähtiin kylässä tutkaa käyttävä poliisi. Sen jälkeen ei ainuttakaan.
 
KIERRÄTYKSESTÄ
 
Kierrätys on koko mantereella lapsenkengissä. Joissain harvoissa paikoissa on alumiinipurkkien, lasin ja/tai muovin kierrätystä. Eloperäisten jätteiden lajittelusta kukaan ei ollut kuullutkaan.
Monessa paikassa (mm. ravintolat) kaikki purkit, lasit, kertakäyttöastiat jne. heitetään surutta samaan roskikseen.
Ehkä yllättävintä on se, että edes ”valtiollisissa” kansallis- ja osavaltiopuistoissakin kierrätys on aivan olematonta. Bryce Canyonilla tapasimme koko matkan ainoan kierrätysperävaunun
 
YLEISIÄ ASIOITA
                     
Shekkejä kirjoitetaan vieläkin, mutta oleellisesti vähemmän kuin ennen
 
Motelleja on pienissäkin kylissä täysin käsittämätön määrä. Ei ole mikään kummajainen, että muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupungin läpiajotien varrella on 10-15 motellia.
 
Useat pikkukaupungit ovat kuolemaisillaan, samoin maaseudun tienvarsipalvelut. Vastaavasti kasvukeskuksissa on huimia rakennusbuumeja.
 
Osavaltiokohtainen alkoholipolitiikka vaihtelee laidasta laitaan. Joissain kaikki on tarjolla ruokakaupoissa, toisissa vain olut tai olut ja viini. ”Alkot” ovat yleensä yksityisiä, paitsi Utahissa, missä on osavaltion (harva ja vaikeasti löydettävä) kauppaketju.
 
Canadan dollari oli 96 % USA;n dollarista kun matka alkoi, lopussa tilanne oli tasan. Amerikkalaiset eivät kuitenkaan pidä Kanadan taalaa minkäänlaisena rahana, eikä se käytännössä kelpaa mihinkään USA:n puolella rajaa.
 
Koska uskontokuntia on paljon ja jokaisella on oma kirkko, voi pienessäkin kylässä olla hämmästyttävä määrä erinäköisiä ja –kokoisia kirkkoja. 500 asukkaan pikkukaupungissa voi olla 6-7 kirkkoa. Yhteistä näille on usein uskomaton lato- tai parakkimainen ulkomuoto.
 
Eläimiä näkee matkan varrella paljon, oravasta kotkaan, karhusta hevoseen, haisunäädästä preeriakoiraan ja jäniksiin. Lännessä kun ollaan, hevosia ja upeita ratsastuspaikkoja on paljon.
 
Muutama leireissä tapaamamme saksalainen otti puheeksi Suomen koulutusjärjestelmän
Näennäisen säästön nimissä wc-paperit ovat yleisissä tiloissa tosi ohuita. Tilanteesta selviää kun käyttää kymmenkertaisen määrän!

Amerikkalaiset syövät edelleen hattu päässä!!

MITÄ KAIKKI MAKSOI??

Bensakulut koko matkalla, 5.255 litraa maksoi 4.869 $ eli 3.661 € = 18,35 euroa/100 km.
Ruokakulut, kuukauden ruokakulut keskimäärin n. 490 $ eli n. 363€ Leirintämaksut, kuukauden leirintämaksut keskimäärin n. 530 $ eli n. 392€
Perushankinnat autoon (astiat, vuodevaatteet ym. ) n. 630 $ eli n. 466 €

ENTÄ TULEVAISUUS ??

Voisimme vielä kuvitella matkustavamme uudelleen Alaskaan (tai Utahin seuduille), tosin varmaankin vuokra-autolla ja lyhyemmäksi aikaa esim. 4-6 viikoksi ja mahdollisesti yhdessä joidenkin kanssa.
Jos lukijana tunnet mielenkiintoa tätä matkustapaa kohtaan, olemme käytettävissä, joten ota rohkeasti yhteyttä! Olemme asuneet asuntoautossa USA:ssa ja Kanadassa lähes 1,5 v. joten hieman kokemusta on kertynyt......
 
Linkistä Yhteystiedot löytyvät meidän puh. ym. tiedot.
©2018 geitel - suntuubi.com